maanantai 19. tammikuuta 2009

Kestääkö tulevaisuus?

Jatkan vielä 12.1. kirjoittamaani juttua sukupolvien yli kestävästä tulevaisuudesta. Olen iloinen Marja-Leenalta saamastani palautteesta. Kovin tutuilta tuntuivat lapsuudenkokemuksesi. Niin minunkin lapsuudessani oli elettävä niukasti; sodan jälkeen varsinkin oli puutetta kaikesta. Mutta silloin se tuntui jotenkin luonnolliselta, kun kaikilla oli sama tilanne. En osannut kaivata mitään ylellisyyksiä. Löysin jo varhain kirjat kumppaneikseni ja siitä voin nyt iloita. Se on ollut lapsuudestani asti kestävä, henkinen eväs elämäntaipaleella.

Kuten Marja-Leena kuvasit, meidän vanhempiemme sukupolvi eli viisaasti ja vastuullisesti arkea. Huomasin, kun kerroit omasta elämäntyylistäsi, että minulla on paljon petrattavaa. Tämä kokemusten vaihto avaa silmiä, missä voisi pienentää ekologista jalanjälkeään.

Heitänpä tähän vielä mietintämyssyyn nykytrendin köyhäillä, joka on tietoista ja itse valittua vaatimattomuutta. Itse asiassa sentyyppisestä ilmiöstä kait on kyse, kun oikein ökyrikkaat heittäytyvät kerjäläisiksi ja lähtevät kadulle tienaamaan elantoaan päiväksi pariksi. Tuossa itänaapurissa sellaista on tapahtunut. Elämyshakuisuutta sekin. Meillä Suomessa on ihan oikeasti köyhiä ja leipäjonot vain kasvavat. Itse valittu vaatimattomuus kuuluu sen sijaan varakkaiden ihmisten tapaan hoitaa talouttaan järkevästi pidemmällä tähtäimellä, ehkä myös ekologisesti. Nämä ääripäät särähtävät jotenkin korvaani. Miten teillä lukijani? Toivon lisää keskustelijoita sukuseuramme sivuille.

Kuulolla

Liisalainen

maanantai 12. tammikuuta 2009

Kestävään tulevaisuuteen sukupolvien yli

Ajatukseni suuntautuvat näiden vuoden vaihtuessa tulevaisuuteen. Tapana on toivottaa hyvää ja onnellista uutta vuotta ja tehdä uudenvuoden lupauksia. Hyvät aikeet voi vaikka aloittaa pistämällä tupakit, suklaat ja juomat piiloon. Sitten voi pinkaista lenkkipolulle ja katsastaa, mitä lautaselleen laittaa. Itse pidän tärkeänä millä täytämme mielemme - helposti sulavilla kauniilla ja rohkeilla vai otammeko kunnon kirjan luettavaksi. Eikä vähäisintä liene, minkälaiset suhteet meillä on läheisiin ihmisiin. Hyvät aikeet koetellaan tavallisessa arjessa. Yksilöiden teot voivat kasvaa koko yhteisön voimaksi tai jopa haitaksi. Vastuuta tarvitaan yksilöiden lisäksi yhteiskunnan tekoihin. Miten voimme omalla toiminnallamme tehdä tulevaisuudesta hyvän ja onnellisen?

Olen lämmitellyt mielessäni uudelleen ajatusta kestävästä tulevaisuudesta, ja miten se mahdollisesti voi toteutua. Tulevaisuuden kestävyys voi olla yhteydessä kulutustapoihimme. Joulun tienoilla ainakin huomaa, että kaupat vyöryvät tavaroista, joita emme oikeastaan tarvitse. Hittituotteita tulee ja menee. Meihin vaikutetaan huomaamattamme. Kuinka moni vielä käyttää esimerkiksi leipäkonetta? Olemme omaksuneet pikkuhiljaa elämäntavan, joka kertoo liiasta aineellisesta kuluttamisesta. Tuskinpa hyvää hengen ravintoa - taidetta ja kulttuuria - voi kuluttaa liikaa. Miten elämäntapamme voi vahvistaa kestävää maailmaa sukupolvelta toiselle?

Nyt puhutaan ekologisesta jalanjäljestä, joka kullakin yksilöllä on erilainen kulutustottumuksista riippuen. Siinä on keskeistä, miten paljon ihminen kuluttaa luonnonvaroja. Meillä jokaisella on syytä katsoa, minkä jäljen jätämme. On isoja ja pieniä tekoja. Lentomatkoja ja auton käyttöä välttävä pienentää ekologista jalanjälkeään. Yksinkertaisimmillaan voi säästää maapallon energiavaroja käyttämällä muovikassien sijaan kangaskasseja kauppareissulla.

Kestävä kehitys on paitsi ekologista, myös taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista. Nykymallisen talouden kestävyys on kyseenalaistunut, ja sen syitä on syytä pohtia. Kuluttajina voimme vaikuttaa oman taloutemme kestävyyteen, mutta kansantaloudet ja globaalit taloudet ovat monimutkaisempia rakenteita. Tavallisena kansalaisena voi kuitenkin ihmetellä sitä, miksi jatkuvan taloudellisen kasvun tavoitetta ei kyseenalaisteta. Maapallon luonnonvarat ovat rajalliset, ja siitä Rooman klubi varoitteli jo 60-luvulla. Turhaan. Jos ilmastotalkoisiin aiotaan tosissaan ryhtyä, voisi katsastella ensin vaikka elektroniikkaromuvuoria. Nykyään kodinkoneiden käyttöikä on lyhyt, eikä niitä edes kannata korjata. Liki samaan pakettiin kuuluu tietokoneiden, televisioiden ja digilaitteiden uusiminen muutaman vuoden välein. Kertakäyttökulutus tuhoaa yhteisen tulevaisuutemme perusteita. Taloudellisesti kestävä kehitys voi tarkoittaa sitä, että voimme luottaa siihen, että elämämme aineellinen pohja on turvattu eri elämäntilanteissa.

Taloudellinen turvallisuus varmistaa elämänmuotomme sosiaalista kestävyyttä. Tulevaisuutta kantavat peruspalvelujen saatavuus, turvattu työpaikka, koulutus, asuminen ja mahdollisuus osallistua tasa-arvoisena kansalaisena yhteisön elämään. Sosiaalinen kestävyys on oikeutta kuulua johonkin yhteisöön vastakohtana syrjäytymiselle ja syrjäyttämiselle. Kulttuurisesti kestävä kehitys toteutuu mm. joka ihmisen oikeutena osallistua ja nauttia kulttuurista ja taiteesta. Pidän arvokkaana erityisesti ITE-taiteen saamaa näkyvyyttä. Mielestäni kestävä tulevaisuus edellyttää yhtäläisiä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia kansalaisoikeuksia. Sellainen tulevaisuus kertoo luottamuksesta ja sosiaalisesta pääomasta. Suuria sanoja, mutta mahdollisia, tahdon asioita.

Uudet näkemykset hidastaa elämänmenoa ja hillitä kuluttamista haastavat jatkuvan taloudellisen kasvun ideologian. Mm. Britanniassa on levinnyt hitaan elämisen malli (slow living) vastaiskuna tehokkuutta ja kilpailukykyä pursuavalle elämänmuodolle. Oletan, että tutkija Timo Kopomaa puhuu samasta asiasta leppoistamisena (ks. kirja Leppoistamisen tekniikat). Miten ihmiset voisivat antaa aikaa itselleen ja toisille - oikeasti elää - jauhautumatta rikki oravanpyörässä?

Nyt olisi jännittävää kuulla sukuseuran jäseniltä tarinoita ja kommentteja, mitä elämänviisautta he ovat saaneet vanhemmilta sukupolvilta tai mihin ratkaisuihin ovat itse päätyneet kokemuksensa pohjalta. Miten siis elää niin, että maailma on edelleen elämisen arvoinen tuleville sukupolville? Mitä voimme jakaa toisillemme yhteiseksi viisaudeksi? Voitte haastatella perheen ja suvun vanhimpia ja kertoa heidän mietteitään elämänmenosta tällä palstalla. Areena on avoin.

Tapaamisiin

Liisalainen

lauantai 10. tammikuuta 2009

TALVISET TERVEISET VIHANNISTA

Syksyn kiireissä lupauduin Anna-Liisa Mikkelälle kirjoittamaan sivuille. Istahdan nyt alas ja kerron kuulumisia Vihannista.
Kuulun Liisa Verkasalon sukuhaaraan, syntyperältäni olen puoliksi vihantilainen (isän puolelta) ja puoliksi karjalainen.

Olen ollut muutaman vuoden Vihannin kotiseutuyhdistyksen toiminnassa mukana. Meillä Vihannissa on vähäisestä asukasmäärästä huolimatta paljon luovia ihmisiä ja yhdistys on julkaissut viime vuosien aikana jo kolme kirjaa ja lisää on tulossa!
Aloitimme runokirjoilla, Sanat ovat siltoja ja Usvaneidot tanssii -kirjoihin on koottuu vihantilaisten pöytälaatikkorunoja, kirjoittajien joukossa on paljon sukumme jäseniä. Molempien kirjojen nimet tulevat Marjatta Verkasalon runoista.
Marraskuussa julkaisimme ensimmäisen perinnekirjan. Saatakko Sanua -kirja sisältää vihantilaisia sananlaskuja, sanontoja ja sananpaukauksia, Vihannin murteen sanakirjan sekä koosteen vihantilaisten nuorten käyttämästä kielestä. Tätäkin kirjaa on ollut tekemässä suvun jäseniä. Aineisto on kerätty entisiltä ja nykyisiltä vihantilaisilta. Monilla on ollut talletettuna sananparsia ja sanontoja, Lyyli (o.s. Lumiaho) ja Jaakko Kotilan lapset ovat koonneet kokonaisen sananparsikokoelman "Mitä äiti sanoi".

Paljon aineistoa kirjaan löytyi myös kotiseutuarkistosta. Museo-Matti Junttila teki mittavan elämäntyön kootessaan ja tallentaessaan vihantilaista kansanperinnettä.
Kotiseutuarkisto on nyt saatu järjestettyä ja se on muuttanut joulukuussa asianmukaisiin tiloihin kunnanvirastolle. Vihantilaiset yhdistykset ja yksityiset henkilöt voivat jättää aineistoaan arkistoon. Arkisto on luonnollisesti myös tutkijoiden käytössä.

Kotiseutuyhdistyksen työ jatkuu. Vaikka makasiinimuseo saatiin kunnostettua, museotilat ovat vielä mietinnän alla. Kevään aikana yhdistys päättää siirtyykö museo kotiseutukeskukseen kirjastorakennuksen siipeen. Mittava operaatio vaatii yhdistykseltä paljon.

Kotiseutukeskuksen kehittämiseen on myös kirkonkylän asukasyhdistyksellä Vihannin Rintillä omat suunnitelmansa. TE-keskukselta on haettu rahoitusta Vihannin Jatulintarha -hankkeelle. Lumimetsästä kotoisin olevan arkkitehti Weikko Kotilan suunnitelmien mukaan rakennettava ympäristötaideteos pystytetään kirjastorakennuksen ja Asematien väliin jäävälle alueelle. Mikäli rahoitus saadaan työt alkavat pohjatöillä ensi kesänä.
Vihannin kunnan kotisivuilla, kohdassa kyläsivut - kirkonkylä/Rinti, voi käydä tutustumassa luonnokseen Jatulintarhasta. Rintin sivuilta löytyy myös allekirjoittaneen helmikuussa kirjoittama kyläsuunnitelma, joka on pohjana tuleville hankkeille ja kertoo kirkonkylän historiasta.

Myös sivukylillä suunnitellaan uutta. Läntisrannan luontopolku muuttuu oppimispoluksi ensi kesänä, kun luontopolun varteen pystytetään havaintotauluja mm. luonnosta ja alueen historiasta, tervanpoltosta kivikauteen. Sauvonmäen alueelle suunnitellaan uutta asuinaluetta. Rantasenjärven lintutornin aluetta parannetaan.

Eivätkä suunnitelmat vielä tähän lopu. Jo perinteisten kesäjuhlien lisäksi ensi kesänä järjestetään Nuorisoseuraliiton maakuntajuhlat Vihannissa. Tarkemmat suunnitelmat lyödään lukkoon kevään kuluessa. Aikaisemmista Vihannissa järjestetyistä maakuntajuhlista muistamme mm. historiallisen kulkueen, jota Museo-Matti oli yhtenä puuhamiehenä järjestämässä. Kannattaa merkitä kalenteriin ensi kesälle Verkasalon sukujuhlan lisäksi heinäkuun viimeinen viikko! Itse juhla ajoittuu viikonlopulle, jatkoksi Kotiseudun Helmiä -viikolle ja Vesihelmijuhlalle.

Palaan ensi kesän tapahtumiin ja hankkeisiin tarkemmin keväällä. Hyvä paikka seurata tapahtumia Vihannissa ovat kunnan kotisivut www.vihanti.fi. Kunnan asioiden lisäksi sivuilta löytyy kaikkien yhdeksän kyläyhdistyksen kotisivut, järjestöt-sivulta kunnassa toimivat yhdistykset ja linkit kotisivuille, myös Vihannin Harjulta -tiedotuslehti on sivuilla.

Nyt minua odottavat hiihtoladut. Pisara raikasta ilmaa ja sitten jaksaa taas puurtaa yhteisten asioiden parissa.
Oikein hyvää alkanutta vuotta 2009 kaikille!
10.1.2009 Vihanti, Merja Honkakoski (o.s. Häkkilä)